Raikas uutuus Michael Keatonilta! Elokuva ja tarina, joita ei voi sanoa nähneensä ja kuulleensa jo kymmeniä kertoja ennenkin. Keaton näyttelee pääosaa ja on myös itse ohjannut elokuvan. Miehen esikoisohjaus on hidastempoinen, mutta vahva draama ihmisistä, jotka pelkäävät paljastaa identiteettinsä ja heikkoutensa - kuka mistäkin syystä. Nämä ihmiset ovat hyvin yksinäisiä, ja omituisen tapahtumasarjan kautta heidän elämänsä kohtaavat ja näistä kohtaamisista muodostuu lopulta jotakin hyvin lohduttavaa.
Ilmaisussaan pidättäytyvien henkilöiden väliset hetket piirtävät vaivautuneita ja samalla jotenkin koomisia tilanteita valkokankaalle.Visuaaliselta ilmeeltään elokuvaa voisi kuvata sanalla rospuutto. Joulunalusaika suurkaupungissa on tahraista, vaikka ensilumi koskettaakin elokuvan alkumetreillä.
Kelly Macdonald on naispääosassa todella uskottava, hakkaavaa poliisimiestään pakoilevana sihteerikkönä. Hänen irlantilaisaksenttinsa on elokuvan helmiä.
Elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen ja ansaitsee lisäpisteitä tummasta ironiastaan, jota jo pelkästään elokuvan nimikin jo edustaa.
