EI - tuo lyhyt ja ytimekäs sana on kuin avaimen reikä - tiukkarajainen, muotoiltu, kova, joustamaton. EI on portinvartija, joka hyväksyy vain yhdenlaisen vastakappaleen. EI voi kätkeä taakseen uuden maailman ja aivan uusia mahdollisuuksia. KYLLÄ-maailman hattaraassa taas piilee II tyypin sokeritaudin vaara, se on yhtä höttöä - suo siellä, vetelä täällä, loputtomasti.
Voiko ahdasmielinen, oman edun tavoittelija löytää oven takaa pimeään keskiaikaan sijoittuvan taantumuksen - KYLLÄ, voiko superpositiivinen naminami-konsultti osua aina oikealle polulle - EI. Mutta ehkäpä maailma näyttää parhaimmalta silloin, kun katsomme sitä mahdollisimman rehellisesti. Luuloteltu epäkuva hankaa yhteen reaalimaailman kanssa, siinä kitkassa pohjattomat pessimistit ja ylitsevuotavat optimistit pettyvä lopulta aina.
Sano siis KYLLÄ tai EI huijaamatta itseäsi tai kanssaihmisiäsi, niin todennäköisesti hengittäminen on helpompaa - vaikka se ei maailmaa mihinkään muuttaisikaan. Jos rakentaa itsensä mielikuvaksi ja elää tyydyttääkseen muiden odotuksia itsestään - on tuomittu kulkemaan ovelta toiselle ja saamaan käteensä nipun avaimia, jotka eivät sovi mihinkään avaimenreikään. Onko kaikki sitä miltä näytää, vai sitä mitä, uskot sen olevan? Vai voisinko alkaa vain elämään?
