Rannalla

Sisämaassa ahdistaa, sisämaassa ahdistaa se rannattomuus. On hyvä olla äärettömän äärellä - nähdä veteen piirtyvä taivaanranta, ulappa. Rannalta olen löytänyt elämäni suurimmat oivallukset ja lapsuuden tärkeimmät aarteet. Rannalla olen pohtinut syntyjä syviä ja katsonut mustaan veteen.

Vuonna 2000 istuin mukavassa seurassa eräässä koulutustilaisuudessa rannalla. Ranta sijaitsi Kanarian saarella, sillä inhalla Playa del Inglésillä, jossa vietettiin - ja varmaan vietetään vielä tänäänkin - bileitä teinihelveteiksi rinnastettavissa yöklubeissa. Vaikka keskustelu polveili jouhevasti, huomasin kaivelevani hiekkaa. Hetken päästä käsiini osui pieni keramiikkalaatan pala. Siis sellainen palanen, joka olisi voinut irrota mummolan keittiön seinästä. Yksi pala avasi silmäni ja pian huomasin, että paloja pilkisteli siellä täällä hiekan seassa. Puuha tarttui ja pian yksi jos toinenkin keskustelupiirin jäsen poimi palasia esiin.

Jotenkin se sitten kolahti. Maailma on aina edessämme sirpaleina, se mitä paloja eteen sattuu on - mitä muutakaan kuin - sattumaa. Joskus palasista muodostuu kuva, tärkeä osa elämää,  joskus ne jäävät piiloon ajan kinostaessa hiekkaa. Elämä on etsimistä, niiden omien palojen etsimistä. Toisilta ihmisiltä ja aivan kummallisista paikoista voi löytyä juuri se puuttuva osanen. Silloin, sillä rannalla, päätin että kääntelen palasia rohkeasti ja kuljen teitä jotka eteen tulevat. Pienistä palasista rannalla muodostui elämäni ohjenuora.

Vuosia myöhemmin luin jostain, että tällaiselle ilmiölle on olemassa psykologiassa ihan oma termikin - sisäinen puhe. Siis jokin ajatus, uskomus, asennoituminen, joka ohjaa syvemmällä tasolla toimintaa. Näin ainakin asian ymmärsin. 

Nyt ajattelen, että jos nuorasta, kuten mistä tahansa narusta pitää molemmin käsin kiinni, ovat kädet sidottuina. Kaukoviisaana on helppo nähdä, että en kovinkaan paljon ole ohjannut elämääni. Olen kirmaillut palojen perässä rantahiekalla jo yli 10-vuotta, vuodet joita ruuhkavuosiksikin kutsutaan. Elämästäni on muodostunut jotakin muuta, kuin mitä käsite "normi" pitää sisällään. Olen ollut mukana niin huimissa jutuissa, että ilman tätä löytöretkeilijän mantraa, en olisi millään niihin sotkeutunut. Asfalttiviidakkonomadi - se minusta muotoutui. Jo hieman yli kolmekymppisenä havahduin siihen tunteeseen, että muut istuvat junassa ja itse juoksen sitä kiinni. Elämä hengästytti.

Kuinka vaikeaa onkaan irrottaa elämänsä punaisesta langasta. Luoja(* yksin tietää, kuinka olen yrittänyt. Syksyisellä matkallani olin monesti rannalla, Cornwallissa alinomaa. Oli aikaa pohtia palasia ja niitä kuvioita joita elämääni oli piirtynyt. Olen päättänyt löytää uuden nuoran, sisäisen puheenparren, jossa voin toimia myös elämäni kipparina. Olen tarttunut jo ruoriin ja eikö sekin ole jo jotain.

*) Luoja tässä tekstissä on ulkona kristinuskon muovaamasta laatikosta ja esiintyy tässä vain  mukavan sanonnan ruumiillistumana :D

Inspiraatiokuviksi olen valinnut nyt kuvia rannoilta:

Porton laattoja...muuten alkuperäiset palat Ingelsin rannalta ovat vielä tallessa, täytyy lähteä Pääsiäisenä tonkimaan varastoa.

Lautta matkalla Ponta Delgadasta Santa Marian saarelle. Kuva siis Azoreilta

Picon tulivuori Pico Faialin saarelta nähtynä. Azoreilta tämäkin.

Azorien mustaa hiekkaa ja arvartuneen mielen lisäksi myös housut avartuivat
kummasti reissun aikana.

Lähellä Genovaa. Melkoisen merellinen baari.

Rannalla Portossa

Ilman varpaita Portossa

Vasten auringon siltaa...Porto

Upein ranta reissun aikana, lähellä Lizard Pointia

Yllätysmaisemat Marseillin kyljessä

Simpukkainvaasio Venetsiassa

Kahdeksan satunnaista sattumaa ja yksi murha

Haaste Reissausta ja ruokaa -blogista kehotti kertomaan 8 satunnaista asiaa itsestäni. Jotta satunnaisuus olisi minulle itsellenikin yllätys käytin apuna sanageneraattoria.

1. Haalistunut (Faded)
Yllättävän nopeasti haalistui reissun aikana saatu rusketus Suomen pimeässä talvessa. Tuntui, että talvi oli synkempi kuin vuosiin. Viikko sitten tuli työn takia vietettyä aikaa runsaati ulkona ja sattumoisin aurinkokin päätti näyttäytyä. Väri palasi kasvoille.

2. Saada selville (Detect)
Lapsena rakastin salapoliisileikkejä. Kavereiden kanssa jäljitimme moniväristä limaa räkivää miestä, hiivimme autiotalojen lähettyvillä, keräilimme ohi ajavien autojen rekisterinumeroita ja tutkailimme valokuvia johtolankojen toivossa. Salaperäiseen sanaan "Mariehamn" törmäsimme lukuisia kertoja tonkiessamme vanhoja kalasataman piha-alueita. Kuka hän oli ja mitä tekemistä hänellä oli kotikaupunkimme kanssa? Oliko hänet kenties MURHATTU?

3. Suunnata uudelleen (Realign)
Tästä sanasta sain idean kokonaan uudelle postaukselle, josta siis seuraavassa blogikirjoituksessa lisää. Olen vuosia vain ajelehtinut virran mukana, reagoinut kun jotain on tapahtunut, joskus en edes silloinkaan. Ehkä nyt viimeistään olisi aika asettua peräsimeen ja myös suunnata itsensä uusille urille.Ylös, ulos ja hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle! Moni ystäväni on tänä keväänä tehnyt suuria päätöksiä, mikä ei ole taatusti helppoa, mutta varmasti puhdistavaa.

4. Arvokas (Precious)
Oi, niin monet asiat ovat arvokkaita, mutta juuri nyt - tällä hetkellä - on arvokasta se, että aurinko paistaa ja kevät on tulossa. Patiolla on kymmenen astetta lämmintä. Sain kuin sainkin narsissit iskettyä lasimaljaan. Eteisessä vedetään toppahousuja jalkaan ja maito on lämmitetty kaakaota varten. Pulkka odottaa pihalla - lähdetään retkelle.

5. Uuni (Oven)
Pidän uunissa valmistettavista ruuista. Herkkua on esimerkiksi folioon pilkotut juurekset mustapekkajuuston kanssa, tai gluteeniton kasvislasange - sellainen todella tomaattinen ja chilinen versio. Ihan superherkkua ovat ohuiksi leikatut naurissiivut, joiden päälle laitetaan öljyä, mausteita ja juustoraastetta.
 
6. Korostaa (Underline)
En ole koskaan ollut näin pitkään yhtäjaksoisesti (n. 2,5 vuotta) ollut opiskelematta mitään. Uuden oppiminen on vähän sama, kuin että uudistaisi samalla itsensä. Ostin viikonloppuna pitkästä aikaa tieteellisen opuksen. Päivässä olen ahminut puolet kirjasta. Pitää ottaa viivotin, post-it laput ja hyvä lyijykynä naftaliinista ja upota lempiaiheeni semiotiikan syövereihin. Alleviivaaminen on sama, kuin loisi kirjan ja itsensä välille synapseja.

7. Oksia (Prune) 
En kohta pääse sisälle talooni. Patiotani vartioi isoäidin perintönä saatu köynnöstävä kasvi, joka on vuosi vuodelta vallannut lisää elintilaa itselleen. Parin vuoden kuluttua vain prinsessa Ruususen prinssi voi tulla kylään. Oksiminen on putkahtanut mieleeni, mutta pelkään saksivani puskan väärään aikaan. Sulassa yhteisymmärryksessä kyseinen kasvikunnan liero on saanut luikerrella vapaasti.

8. Laajentaa (Expand)
Syksyinen reissu on vieläkin usein mielessäni. Enää en nää joka yö unta retkistäni, mutta lähes päivittäin mietin asioita, joita kohtasin matkalla. Kuvaan mahtuu nyt enemmän. Matkan ansiosta tuntuu, että siirryin vihdoin pääni sisällä laajakuvaan. Kotipaikkakunnan kuviot näyttäytyvät nyt aivan uudesta kulmasta.