True colors

I see your true colors...

Pinta

Ghoststop

Hento ote

Punainen lyhty

Eurolla estetiikkaa

Tein tänään todellisen löydön kirppikseltä. The Poket Autobridge -peli alkuperäisessä pakkauksessaan vuodelta 1946, täysin ehjänä, suorastaan hyppäsi silmilleni. Ihana rasia, ja aivan ihan esine. Estetiikkaa eurolla. 1930-60-lukujen mainokset ovat herkullisia ja niin ovat noilta ajoilta myös tuotepakkaukset.

Aikast siisti sarvivalas

Ubuntu 11.04 Natty Narwhal on julkaistu ja menin sitten heti sen päivittämään. Päivitys sujui suhteellisen kivuttomasti. Hetken tuli ihmeteltyä uutta Unity-työpöytää, mutta toimiihan se :D - vieläpä mukavasti. Jossain mainostettiin myös sitä, että Youtube-videot pyörisivät paremmin koko ruudun tilassa kuin aiemmassa Maverickissa, ja sekin piti paikkaansa. Työtilanvaihdintakin tulee nyt käytettyä. Muutenkin pitäisi tuohon työpöydäntuunaushuumoriin tutustua jossakin vaiheessa...

Sihisevää ja sokerista

Aamulla ennen kauppareissua tuli tehtyä pieni munkkitaikina kohoamaan ja hetki sitten tiristin rinkilät. Hyvää tuli, ja gluteenitonta tietysti. Ohessa on myös gluteenittomien munkkien ohje. Simakin on omasta takaa!

Gluteenittomat munkit:
n. 8 kpl

2,5 dl	Vettä
25 g	Kuivahiiva
1 kpl	Kananmuna
1/2 tl	Suolaa
0,75 dl	Sokeria
2 tl	Kardemummaa
6-7 dl	Glut.jauhoseosta
50 g	Margariinia

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi (hieman yli jos käytät kuivahiivaa), sekoita kuivahiiva veteen, lisää kananmuna, suola, kardemumma ja sokeri. Sihtaa jauhot desi kerrallaan seoksen joukkoon. Sekoita huolellisesti. Kun olet laittanut n. 5 dl jauhoja, sekoita joukkoon vähitellen myös sulatettu ja jäähdytetty margariini. Vaivaa käsin todella kevyesti ja lisää loput jauhoista niin, ettei taikina enää tartu kulhon reunoihin. Jätä kohoamaan. Kohotusaika n. 1 1/2h tuntia. Pyörittele taikinasta pieniä palluroita ja kohota liinan alla uudelleen. Hetken kohotuksen jälkeen tee reiät munkkeihin omenaporalla. Paista kuumassa munkkirasvassa ja sokeroi.

Ströntsö part 1

Ei siis aivan Strömsö...pihalla on kaikki ihan vinksin vonksin tai ainakin heikunkeikun. Puutarhavajaan ei pääse edes sisälle. Huomenna tarvitaan vähintään Jim Björn kylään. Sitä odotellessa otin pari kuvaa, meno oli monella kaverilla päällä...

Sammutetuin lyhdyin

Kaveri on liikenteessä

Yrttitarhan kastelupannu :D

Kaksin aina kaunihimpi...

Toisilla on kiire, toisilla ei...

Laskeutumisyritys

Leppoistamista

Pidän pääsiäislomaa silläkin uhalla, että tiistaina löytää edestään sen mitä on taakseen jättänyt... Lomaan kuuluu pölyjen pyyhintää, mullan tongintaa, reseptien selailua, niin ja ei yhtään mitään, whipii! Pääsiäistiput suorittavat ensilentojaan ja chilintaimi kasvattaa varttaan.

Auringonsäteet houkuttelevat pihamaalle (mannerlaattojen päälle) paatuneimmankin bittinikkarin. Vihannesmaat on nyt käännetty, lannoitettu ja osa siemenistäkin jo maassa. Satoa odotellessa!

Kissanpäivät

Ja vanhakin jo nuortuu... näin ainakin meillä täällä Villa Villekallessa. Parikymppinen kissanretaleemme on siirtynyt viettämään päivänsä pihalla, maattuaan koko pitkän talven hehkuvan kakluunin kupeessa. Päivällä Kurjenpolulta löytyneet perunanarsissit päätyivät lopulta patiolle kissan seuraan. Lähes koko puutarha on vapautunut lumesta. Krookukset ja narsissit ovat päättäneet vallata pihan, niitä löytyi ihan kaikkialta. Tulppaanit sen sijaan näyttävät tuskaisilta. Toivottavasti jaksaisivat pinnistää

Yrttitarhaprojektikin on liikahtanut yhden opuksen verran eteenpäin. Investoin mukavaan ja näin ensituntumalta myös johdonmukaiseen yrttikirjaan. Ajattelin kokeilla ainakin yrttien istuttamista lävikköön, siinä kun on sopivasti reiät pohjassa jo valmiina!

Huomenna pitää käydä kantamassa äänensä kekoon ja suunnata Turun Saaristolaismarkkinoille. Ihan työkseen on käytävä kaikissa huvituksissa, on se rankkaa.

Särkyvää

Rakastan aarteenmetsästystä kirpputoreilla. Kierrättäminen on ihanaa ja samalla mitä järkevintä ja luettakoon yhdeksi harvoista hyveistäni. Tässä eräänä päivänä tuli seikkailtua Rauman kirppiksillä ja vaatteiden lisäksi kotiini kulkeutui tämä vedenvihreä shottilasi ja ihqut lilliputtikokoiset suolasirottimet.

Raumalla on monia mainioita kirppiksiä. Kyseisellä reissuilla tuli koluttua hyllyjä ja rekkejä mm. Lähetyskirpputorilla, josta löytyivät kevätverhot olohuoneeseen, ja aina yhtä inspiroivassa SPR:n Puodissa (Puoti ja Wanhat tawarat).

Heräämisiä

Pihasoran keskeltä

Tsirp, tsirp... Tänään se sitten koitti, kevät nimittäin - ainakin meidän pihalla. 1/8 osa pihasta on, silmämääräisten arvioiden perusteella, ilmestynyt lumipeitteen alta ja kevätpuuhat pääsivät käyntiin. Sisäkukkien suhteen olen itse langettanut itselleni toistaiseksi voimassa olevan kukkienpitokiellon. Pihalla ne penteleet kuitenkin rehottavat olosuhteista (ja hoidostani) huolimatta aivan avoimesti.

...ponnistaa pienetkin

Olen mukana Uudenkaupungin Kukkamessujen järjestelyissä, joten kukat pysyvät aktiivisesti mielessä vähän pakostakin. Onneksi, siis kukkien ja etenkin messuvieraiden, vastaan lähinnä paperi- ja bittikukista ;D.

Hortonominen esteetikon sydämeni heräsi tänään ruususenunestaan, kun näin tänään nämä kuvassa esiintyvät pikkiriikkiset tulevaisuudentoivot. Herkkyydessä on vahvuutta.

Yrttipuutarhan kunnostaminen vaatii myös vahvuutta, jota toivon nyt keväällä löytyvät. Mikään ei ole mukavampaa kuin kesällä poimia tuoreet yritit suoraan pellolta ja piharuukuista. Tarhan aita näytti tänään vielä sangen lohduttomalta ja kuva siitä mustavalkoiselta. Porttikin oli pudonnut saranoiltaan. Nyt täytyy pistää mietintään minkä värisen maalin tuo kaalimaanvartija saa pintaansa. Valkoinen olisi varma valinta, mutta myös vähän tylsä - ehdotuksia?

Kaivoin esille myös ruukut lempiyrteilleni, ihastelin silmuja pihapensaissa ja kasvunalkuja kukkapenkeissä. Patiolla oli lähes parikymmentä astetta lämmintä!

Onko tuttu?

Joskus sitä törmää johonkin uuteen, mutta samalla jotenkin tuttuun. Joskus sitä lähteen vieraaseen kylään ja huomaa tulleensa kotiin.

Sain jokin aika sitten työkoneekseni uusvanhan, kierrätetyn, läppärin ja päätin rohkaista mieleni ja pyysin sen käyttöjärjestelmäksi Linuxin Ubuntun. Olin joskus vuosia sitten surffannut Ubuntulla, mutta sen syvällisempää kosketusta ko. järjestelmään minulla ei ollut.

Kone on ollut nyt muutaman viikon käytössäni ja en vieläkään ole päässyt ihmettelemästä käyttöjärjestelmän neroutta. Kaikki on niin loogista - kaikki on niin kotoisaa. Vaikka teenkin graafisen alan töitä, niin ensikosketukseni Macin kanssa  ei ollut ollenkaan samaa luokkaa, kuin orastava rakkaussuhteeni Linuxiin.

Olo on kuin karkkikaupassa. Toinen toistaan hienompia softia on parin klikkauksen päässä eko-koneessani. Vanhat ystäväni GIMP, Scribus ja Inkscape, ovat valinnastani innoissaan ja jaksavat pinkoa uudella alustalla, rinta rinnan, aivan uudella tarmolla. 

Ehkä jotkut tuntevat olonsa kotoisaksi vanhan XP seurassa, tiedä häntä? Suhteeni Microsoftiin oli kuin vuosien työleiri, jossa raatajana olin minä ja työnjohtajana suriseva ja rutkuttava pönttö, joka kaatuili tuon tuostakin, oli vähintäänkin jumissa ja järjenjuoksultaan tahmainen.