Joskus sitä törmää johonkin uuteen, mutta samalla jotenkin tuttuun. Joskus sitä lähteen vieraaseen kylään ja huomaa tulleensa kotiin.
Sain jokin aika sitten työkoneekseni uusvanhan, kierrätetyn, läppärin ja päätin rohkaista mieleni ja pyysin sen käyttöjärjestelmäksi Linuxin Ubuntun. Olin joskus vuosia sitten surffannut Ubuntulla, mutta sen syvällisempää kosketusta ko. järjestelmään minulla ei ollut.
Kone on ollut nyt muutaman viikon käytössäni ja en vieläkään ole päässyt ihmettelemästä käyttöjärjestelmän neroutta. Kaikki on niin loogista - kaikki on niin kotoisaa. Vaikka teenkin graafisen alan töitä, niin ensikosketukseni Macin kanssa ei ollut ollenkaan samaa luokkaa, kuin orastava rakkaussuhteeni Linuxiin.
Olo on kuin karkkikaupassa. Toinen toistaan hienompia softia on parin klikkauksen päässä eko-koneessani. Vanhat ystäväni GIMP, Scribus ja Inkscape, ovat valinnastani innoissaan ja jaksavat pinkoa uudella alustalla, rinta rinnan, aivan uudella tarmolla.
Ehkä jotkut tuntevat olonsa kotoisaksi vanhan XP seurassa, tiedä häntä? Suhteeni Microsoftiin oli kuin vuosien työleiri, jossa raatajana olin minä ja työnjohtajana suriseva ja rutkuttava pönttö, joka kaatuili tuon tuostakin, oli vähintäänkin jumissa ja järjenjuoksultaan tahmainen.
