Vuosi 2011 koetteli rajojani. Huomasin, että elämästään voi tehdä kovinkin monimutkaista. Vuoden lopussa puuskutin tien risteyksessä, jatkaisinko ryteikössä rämpimistä vai uskatautuisinko astumaan aukealle, silläkin uhalla että näkisin edessäni muutakin kuin seuraavan minuutin vesakkohaasteen. Päädyin lopulta Cornwalliin rantatörmälle. Atlannin smaragdinvihreät aallot pirstoutuivat kerta toisensa jälkeen, enkä ole koskaan tuntenut itseäni eheämmäksi. Vuoden 2012 yhdeksänkymmentä matkapäivää antoivat 90 syytä muuttaa elämän suuntaa.
2013 aloitin purkutyöt eteisestä, niin kodissani kuin työelämässänikin. Huone on nyt tyhjä ja tuleva vuosi on varattu uuden oppimiselle ja pohjatöiden tekemiselle. Aion opetella nyt rakentamista ja tavoitteiden toteuttamista. Helppoa se ei tule olemaan, koska tyhjyyden sietäminen ei hamsterin lapseksi syntyneeltä norsulta käy luonnostaan. Tyhjyys on rikkaampaa kuin täysinäisimmätkään aarrekammiot. Tyhjän tilan luominen avaa mahdollisuudet.
Onhan elämässäni toki paljon hyvää ja säilytettävää, mutta valitettavasti kaiken rojun keskellä ne eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota. Olen tehnyt itselleni uuden kalenterin, jossa on joka päivälle kymmenen haastetta - viisi tavallista tehtäväsaraketta ja viisi saraketta, jotka ovat vastaavasti omistettu asioille jotka jätän tekemättä. Olisi hienoa, jos voisi vain positiivisesti kannustaa itseään, mutta vapaalla kasvatuksella olen huomannut että EI sana on jäänyt oppimatta kokonaan. Ja mikäänhän ei voi olla tasapainossa jos toinen puoli puuttuu. Jonkin aikaa pystyy hämäämään itseään kohdistamalla huomionsa jonnekin muualle, mutta kun avaa silmänsä ei ongelma mihinkään ole poistunut, koska ei alun perin ole estänyt sitä syntymästäkään. Ei voi olla voimia uuteen jos vanhat tavat eivät lakkaa pätemästä. Poisoppiminen - se olkoon tulevan vuoden voimasana.
