Jos ei omenaa päivässä

Siitä puhe mistä puute, ja puhe kääntyy useimmiten ruokaan, kun minusta on kyse - kyllästymiseen asti. Moni on ollut mukana legendaarisilla ruokamatkoillani. Matka yleensä kulkee keskimäärin viiden ravintolan ruokalistan läpi tai vähintään neljän ruokakaupan hyllyjen lomassa. Äärimmäisen harvoin osumme ensimmäisellä kerralla paikkaan, josta sopivaa suuhunpantavaa löytyy. Gluteeniton lähes maidoton kasvisruokavalioni yllättää aina.

Ruokavalioni oli osa syy (taloudelliset seikat tietysti etunenässä), siihen että matkustusmuoto syksyllä oli reppureissumallinen hostelli- ja sohvamajoitus. Hostelleissa Italiaa lukuun ottamatta löytyi aina yllättävän hyväkin keittiö, jolloin ei tarvinnut murehtia kuin sopivien raaka-aineiden löytymisestä. Ja niitähän löytyi, jopa helpommin kuin olin uskonutkaan.

Arkena, vähintään puolen vuotta, olen koko lääkärikunnan kollektiivinen painajaisuni. Aamu alkaa energiajuomalla ja suklaakeksillä, lounas koostuu juustonäkkäristä ja suolakurkuista ja auringon laskiessa mättään savikuppiin riisinuudelia pippurilla ja suolalla. Torstailapsi goes sydänkohtaus. Koko elämä pyörii meneillään olevan projektin ympärillä ja syöminen, nukkuminen ja lepo on tehty vain ensiavuksi - ei ennaltaehkäisevään toimintaan.

Reissun jälkeen, syötyäni ensin ko. matkalla kolme kuukautta terveellisesti ja voimaannuttavasti vannoin, että en koskaan enää palaa vanhoihin tapoihin. Viikko onnistui kotona mainiosti, kunnes tässäkin elämäni sektorilla viisari vääntyi jälleen tuttuun tapaan vinksalleen. Vaikka henkilökohtaisesti hummalihakohu ei minua enää vegetarsitina ja hevosettomana kosketa, on ruuan alkuperä, oma onneton arkeni ja terveydelliset seikat vaivanneet minua. Mitä laitetaan?

Tänä aamuna päätin aloittaa uudella aamulla, ja Uskolassa-blogin leipäpostauksen innoittamana:

Syksyn matkan ruokakuvat toivottavasti tuovat lisäpontta pyrkimyksiini vaikuttaa omaan syömiseeni:

Juustoja Bathin farmarimarkkinoilla

Gluteeniton luomu hunaja-auringonkukansiemen flap jack  Portobellon katumarkkinoilla

Taivaallinen suklaakakku ostettu St. Ivesistä ja nautittu Mousehole-kylässä

Sieniostoksilla Genovan kauppahallissa

Yksi lukuisista Totnesin "hippikaupungin" luomukaupoista

Italialainen kasvishampurilainen

Totneslaisen kahvila-leipomon näyteikkunassa tuli kuolattua

Ne kaikki elämäni uudet aamut

Siinä vaiheessa kun flunssaa pukkaa, on oksettava olo ja kämppä sekaisin, biologinen vaisto ohjaa heittäytymään siipirikkona sohvalle ja keksimään muuta puuhaa kuin vaatteiden viikkaus hyllylle tai villakoirien rankkurointi.

Rohkeasti päätin tarttua tablettiin ja purkaa reissukuvat vihdoin  kovalevylle. Tietoteknisten haasteiden edessä jouduin nöyrtymään tikkutekniikkaan ja siirtämään kuvat kansio kerrallaan turvaan.

Matkakuume yllätti influenssan heikentämän vastustuskykyni ja huomasin kaipaavani elämääni sitä yksinkertaisuutta, joka syksyisellä matkallani hallitsi. Yksi reppu, yhteen pesukoneeseen mahtuva määrä pyykkiä, selkeä päivärytmi, ulkoilma, retkieväät ja aikainen nukkumaanmeno ovat vain haaleita muistoja tässä vaiheessa, kun kevään työsarka alkaa sähköistää arjen lisäksi niskajumituksesta kärsivää kallonpohjaa.

Miksi urauduin kotona vanhoille raiteille? Miksi ihminen kerää turhaa tavaraa ympärilleen, turruttaa aivojaan tv-roskalla ja juutuubivideoilla, mättää ähkyyn saakka lounaaksi lähikaupan muovipussilla kalastettuja hiilareita ja herättää itsensä energiajuomalla? Tiedän pystyväni parempaan ja tiedän, että se yksinkertaisempi elämä olisi paljon tyydyttävämpää...Mutta mutta, on paljon helpompaa luoda monimutkainen silmiä särkevä sotku, kuin esteettinen, funktionaalinen ja selkeälinjainen kokonaisuus.

Miksi arkeni muodostuu yhdeksi - koko elämän kokoiseksi - sijaistoiminnaksi? Miksi poltan ihanteitani pohjaan ja yritän kaapia hiiltyneitä jäännöksiä lohturuuaksi matkakuvia selailemalla? Toisaalta moni asia on muuttunut; tunnen rajani paremmin, huomaan että elämäni ihmiset ovat minulle entistä tärkeämpiä ja osaan joskus pysähtyä nauttimaan meneillään olevasta hetkestä. Näenkö siis toivonkipinän, aamun sarastuksen, uuden sellaisen...

Tähän postaukseen sopii hyvin pieni inspiraatiopotpuri uusista aamuista:

Dartmoorin nummilla

Torquay

Lizard Point

St. Michael's Mount

Portland