Ristiaallokko

Nyky-yhteiskunta on toivottoman ristiriitaisten motiivien suma. Yhtäältä toivotaan talouskasvua, toisaalta varoitetaan luonnonvarojen tuhlauksesta, kolmas kertoo, että kaikki tämä olisi yhdistettävissä.

Ihanteena olisi puuhakas downshiftaaja, joka ekologisesti shoppaa laadukkaita tuotteita indiekaupoista ja DIYkkaa kirppistavaroista ihanaa sisustustavaraa kotoillessaan tasapainoisen, luovassa yhteisössä viettämänsä työpäivän jälkeen. Illalliseksi valmistuu tämän hetken hitti Ramenburgerin kasvisversio TIETTY (onhan sentään lihaton lokakuu) ja salaattikulhosta löytyy perheen kanssa yhdessä kerätty villivihannessalaatti. Jossain välissä äippä ehtii vetämään päälleen sen seitsemät uudet syysvermeet ja otattamaan itsestään kuvia "päivän vaatteissa" oma lookbookkia varten. Siis what....ja ainakin yhden tuhannen blogin perusteella koko homma on ihan piis of cage (se Nicolas Cage).

Moni on todennut, että oravanpyörässä ei kannata pyristellä ja naisten lehdet tursuaa artikkeleja eheytyvistä stressivapaista ex-murehtijoista.  Mutta  nyt tuntuu, että todellakin siitä downshiftaamisestakin on tehty suorittamista ja kilpailua - kuka downshiftaa tykimmin, kuka ekoilee letkeimmin.

Totuus on vaan todella monelle aivan toisenlainen - jengiä potkitaan yt-neuvottelujen tuloksena pätkätöistä pihalle tai vakkaripaikalta lomautukselle, Turku päättää olla jakamatta jämäruokiaan ihan vittuillakseen uusista säädöksistä ja maailman taloustilanne kiikkuu veitsenterällä samalla kun poliitikot tökkivät toisiaan sukkapuikoilla silmiin.

Ristiaallokko. Mihinköhän tämä purkki on ajelehtimassa? Miten säilyttää tasapaino, vai onko se edes mahdollista?