Kotona taas täällä villissä maas...

Pari viikkoa vierähtänyt kotimaan kamaralla. Työt ovat vauhdissa ja arki muutenkin jo normaalina (lue: suhteettoman sekaisin). Reissun päällä blogin päivitys tuntui kangertelevan ihan teknisistä syistä ja päätin etten tuhlaa aikaa niiden ratkomiseen. Ajattelin, että nyt talvella on aikaa (?) sekä motivaatiota selailla reissukuvia ja muistella matkaa.

Tuskin käyn koko reissua kronologisessa järjestyksessä läpi vaan päivitän blogia eri teemoista enemmän fiiliksen mukaan. Mutta niille jotka eivät Facebook-päivityksiäni ole nähneet, karkeasti kuvattuna retkeni kulki Brittien (lähinnä Cornwall) kautta Pohjois-Italiaan, sieltä Etelä-Ranskaan, Ranskasta Portugaliin (mantereelle) ja lopulta Azorien saarille (São Miguel, Pico, Faial ja São Jorge).

Olen jo aloittanut seuraavan matkan tai pikemminkin matkojen suunnittelun, joten kokemus oli ennen kaikkea kannustava. Lähes kolme kuukautta reissussa 40 litran repun kanssa sujui sangen mutkattomasti. Reissun aikana ei pahemmin kommelluksia sattunut, mutta monenlaisia huippukohtia tuli koettua ja unohtumattomia maisemia nähtyä.

Uskon arvostavani entistä enemmän avuliaita ihmisiä, hyvin merkittyjä ulkoilureittejä, päivitettyjä google-karttoja, opasviittoja, yleisiä kulkuneuvoja, kevyttä reppua, netistä ostettavia matkalippuja, vaelluskenkiäni ja elämää ilman kännykkää muutamia juttuja mainitakseni. 

Luotettava matkakumppanini

Varmasti matkalta tulen kaipaamaan erityisesti kävelyä; kävelyä rannalla, kävelyä ylös, kävelyä alas, kävelyä aamutuimaan, kävelyä ihmisvilinässä, kävelyä tuntemattomaan. Tuntui uskomattomalta mahdollisuudelta pystyä kävelemään kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä pitkin avointa merenrantaa, sellainenhan ei täällä Suomessa, mökkien ja rantahuviloiden luvatussa maassa koskaan tule onnistumaan. Jokainen täällä pitää kiinni omastaan, menettäen samalla paljon. Mieleeni tulee Tarot-korttien maljojen nelonen: kortti, jossa mies istuu puun juurella, kädet puuskassa, edessään kolme maljaa. Miehen vasemmalla puolella leijuu pilvi joka ojentaa uutta maljaa. Mutta mies pitää katseensa niissä maljoissa, jotka ovat maassa. Ehkä se on vain suomalainen luonteenlaatu, olla näkemättä mahdollisuuksia, jääräpäisesti vain pitäytyä omassaan, on se sitten kyseessä rantaviiva tai näkökulma.

Suomalaisuus kyllä korostui matkalla, siis omani. Lähdin matkalle kuvitellen, että en ehkä ole niitä tavanomaisempia suomalaisia, mutta huomasin kyllä, että perämetsän tavat ovat minunkin geeneissäni syvemmällä kuin uskoinkaan. Pidin yksinäisyydestä, pidin hiljaisista kyläteistä, pidin siitä, että asiat toimivat ja bussit ovat aikataulussa.

Polkuja silmänkantamattomiin

Paluu pienten pilvien saarelle

Miksi Britanniassa on niin pieniä pilviä? No, vastauksen löydät tämän postauksen lopusta. Reppuressuni sinne, tänne ja takaisin on siis onnellisesti saatettu lähtöruudun kautta alkuun... Ensin tuli jännitettyä mitä mahtuu reppuun ja sen jälkeen mahtuuko reppu koneeseen. Olisiko tavaroille voinut käydä kuten erään surullisen kuuluisan pariskunnan pennulle lähtöselvityksessä?

Alkumatkassa mukana olivat myös sisko ja kummipoika, joten jos ihmettelet Legolandia matkakohteena lähes nelikymppiselle naisihmiselle, siihen löytyy siis luonnollinen selitys.

blogin kanssa on ollut odottamattomia vaikeuksia, johtuen ehkäpä bloggerista ja sen ja samsung galaxyn kiukuttelusta toisilleen sekä taatusti omasta kärsimättömyydestäni. kirjoittaminen on hidasta ja virheitä tulee kosketusnäytöllä helposti. kuvien käsittely ja sijoittaminen tekstin joukkoon hidasta. Lopputulos ei ole vielä vastannut mitään mihin olen tottunut, mutta siihen on nyt tottuminen tällä reissulla, siis epätäydellisyyteen.

Pikakelauksella kerrottuna retkeni alkoi Lontoosta, jatkui parin päivän päästä Windsoriin, jossa siis tuli keskustan lisäksi pyörittyä myös Tanskan ihmeen, Legolandin vekottimissa. Windsorin jälkeen oli vuorossa pompöösi Bath. Tällä haavaa istuskelen upeassa auringon paisteessa Colston hallin pihalla bussia odottelemassa. päämääränä Plymouth.

Yritän keksiä jotain ratkaisua kuvaongelmaan, ehkäpä siirryn käyttämään blogin sijaan facebookin sivua, kun sinne olisi helpompi sijoittaa kuvia ja muutoinkin se sopisi ehkäpä muutoinkin nopeutensa ansiosta paremmin.


niin ja ne pilvet...pienet pilvet johtuvat tietenkin siitä, että täällä Brittilässä saunotaan niin vähän, mikäli kummipojan viisauksiin on uskominen :).

Travellerin taikamatto osa 1

Tässä osassa esittelen joitakin matkailuun ja reissujen suunnitteluun liittyviä nettisuosikkejani ja kakkososa tulee käsittelemään enemmänkin perinteisempiä "lentoja" taikamatolla, kuten kirjoja, esitteitä ja leffoja jne..

Blogit

Alahuomautuksena tästä alaotsikosta voisi sanoa, että mikään ei riitä. Matkailuun liittyviä blogeja on yksi maailman sivu ja uusia tulee jatkuvasti - tässä jokunen jota tulee vilkuiltua (lähinnä nyt matkasuunnitteluun, fiilistelyyn ja inspiroitumiseen liittyen).

Wandering Earl
Planet D Canada's Adventure Couple
Backpackingmatt
Where is Jenny
2 Backpackers
Rantapallon blogit (Suomalaisia)

Suosittelusivustot ja vastaavat

Tripadvisor on taatusti kaikkien tuntema lähinnä turistien pelotteluun suunnattu sivusto ;D. Toinen toistaan jännemmät travellerien postaamat kuvat kaiken maailman hostellien suihkutilojen saumoista eivät jätä ketään kylmäksi.

TripSay suomalainen vastine Tripadvisorille, parasta on runsas kuva-aineisto ja ehdoton karttahaku.

Hubpages on itselleni melko tuore tuttavuus, mutta monesta kohteesta löytyy tätä kautta kivat artikkelit. Parhaita ovat juuri top 5 ja top 10 suositukset.

 Squidoo koostuu käyttäjien luomista linsseistä, eli tarkemman tarkastelun alla olevista kiinnostuksen kohteista. Esimerkkinä linssistä "elokuvat joiden tarina sijoittuu Italiaan" . Sivusto on aika sekava, mutta sitä kautta saattaa löytää aivan uusia näkökulmia.

Pinterest  esimerkkinä hakusana "cornwall".

Netin tietokirjat ja muut yleissivut

About :tissa olevat artikkelit ovat yleensä aina hyviä. Tietysti riippuu vähän toimittajasta, mutta useimmiten löytää sen mitä on hakemassa, eli tietoa jota ei tiennyt olevan olemassa. Miinusmerkki usein aika puutteellisista kuvista - tosin kuvia voi sitten etsiä esim. paikkojen nimillä, jotka ovat juuri löytyneet Aboutin kautta.

Wikitravel  - toisinaan taas, toisinaan sitten taas ei.

Lonely planet on klassikko, joka ei esittelyjä kaipaa.

Suomalaiset kestosuosikkini ovat Rantapallon  artikkelit ja Pallontallaajien keskustelualueet.

Facebookissa tulee liityttyä tulevien matkakohteiden fanisivuille. mm. Visit London on erittäin aktiivinen, kuten myös Edingburgh Spotlight. Yksi näyttävimmistä sivuista on Australian sivusto. Youtuben videot on ahkerasti käytössä ja Google Maps on ehdoton reittisuunnittelussa. Flickr in kuvat kertovat monesti enemmän kuin sanat.

CouchSurfing ja TravBuddy -sivustot taas ovat reissunpäällä olevan budjetti- ja reppureissarin parhaita ystäviä.

Erilaisia hakukoneita tulee käytettyä lentojen, juna- ja bussilippujen vertailuun.

Rimakauhua ja Rakkautta

ARRGGG... mitä tapahtuu, kun on aikaa kuukausi reissuun? Mitä tapahtuu, kun sisko kantaa kierrätyskeskuksesta n. kuuden vuoden Matkaopas -lehdet? Mitä tapahtuu kun on selannut niistä kolmasosan - RIMAKAUHU! Ensimmäinen kuukausi reissusta on mukavasti plakkarissa, Cornwall-Devon alue on täynnä toinen toistaan hauskempaa katsottavaa, pikkukyliä - kaupunkeja, patikointireittejä, historiaa jne. Seuraavat kaksi kuukautta tuottavatkin paljon enemmän tuskaa. Mutta ehkä tuskan syy selviäisi helpommin, jos kerron tarinan aivan alusta saakka.

Hamsterinpyörään kyllästyneenä ajattelin kerran repäistä kunnollisen irtioton ja viime kesänä päätin, että vuoden päästä sen teen - lähden reissuun. Alkuperäisessä fantasiassa matkaisin lähes vuoden, viettäen kolmanneksen Euroopassa, kolmanneksen Pohjois-Amerikassa ja viimeiset n. kolme kuukautta Oseaniassa. Jossain vuoden varrella reissuun varattu aika kuitenkin supistui kolmannekseen ja suuruudenhulluna ajattelin tyhjiöpakata unelmamatkani siihen - vähän kuin Maailman ympäri 90 päivässä. Todistelin itselleni, että kyllä sitä nyt ehtii, kun viettää aina pari viikkoa yhdessä paikassa. Lentojen hinnatkaan eivät pöyristyttäneet. Elin tässä vakuumiharhassa usean kuukauden ajan, tsekkailin kohteita ja pyöritin lentoreittejä.

 Tänä keväänä havahduin siihen, että ehkäpä ajatus ei sittenkään ollut kovin hedelmällinen, vaikka sen suuremmat pöpöt eivät hapettomassa matkasuunnitelmassa vielä pesineetkään. Järjestin itselleni sellaisen pienen kuivaleirin, viisi päivää Lontoossa ja Edinburgissa. Testailin lomakuntoa ja sitkeyttä ravaamalla kukkamessuilla, puutarhoissa, pakollisissa nähtävyyksissä ja kämppäämällä dormimajoituksissa. Huhhuh, vaikka fiilis oli reissun jälkeen hyvä, oli harjoitus tehnyt tehtävänsä ja kotiin tultuani vedin ruksit yli Amerikan ja alkumatkan Englanti/Ranska -osuus koki kastraation. Jäin kellumaan Cornwallin, Austraalian ja Uuden-Seelannin varaan.

 Mutta kuten usein - elämällä on varallemme yllätyksiä. Oikeassa paikassa, oikeaan aikaan kohdatut ihmiset ja lausutut sanat voivat keikuttaa venettä ja saada aikaan jopa myrskyn vesilasissa. Kysyin samaa kysymystä uudelleen, miksi vaihtaisin nykyisen oravanpyörän toiseen samanlaiseen? Kiireessä juokseminen vain siirtyisi uuteen ympäristöön ja MIHIN minulla oli kiire. Miksi osallistuisin olympialaisiin, kun kyvyt eivät tulisi ehkä riittämään maaliin edes piirikisoissa?

Olen tehnyt päätöksen ja jään tulevaksi kolmeksi kuukaudeksi Eurooppaan (tai lähes). Mutta en enää halua stressata siitä, että mihin olen menossa tai milloin. Englannin jälkeen siirryn takaisin mantereelle ja reissaan sitten minne lystään. Vaihtoehdoista tuskin tulee pula. Ehkäpä kiersin sittenkin maapallon, olo on ainakin sellainen, ja päädyin lopulta lähtöruutuun. Valloitan maailmani vähän hitaammin, katson mihin virta vie, Carpe diem ;D., vai miten se menikään. Ehkä se ei olekaan sen huonompi sanonta. Ai, niin missä se Rakkaus -osio on tästä tekstistä? Niinpä - kertokaas se minullekin!

If you ask me Jeeves

...art is responsible for most of the trouble in the world... (Lainaus Woosterilta) Koska lähes joka toinen kysyy kysymystä suoraan ja joka toisen naama venähtää kertoessani matkasuunnitelmastani, niin perustelen seuraavassa miksi viettää kuukausi juuri Englannissa.

1. Brittiläinen huumori
Kasvoin naama kiinni töllössä ja meidän töllöstä tuli lunta tupaan - kyllä ja Benny Hill vieraili niin ikään usein olkkarissa. Ja sen seitsemän muuta klassikkoa, kuten Pokka pitää, Oi ihana toukokuu, Pikku-britannia jne.

2. Ponit
Eittämättä syksy, ruska, poni ja Englanti ovat yhdistelmä jolla elin koko nuoruuteni, en siis pyhällä hengellä, en santsilautasilla, vaan lähinnä ponipokkareilla, rotukirjoilla ja englantilaisilla ratsastusoppailla.

3. Kirjat
Austen, Christie, Hardy, Foster, Golding, Tolkien, Doyle, Milne, Brontet, Douglas Adams, James Herriot, P. G. Wodehouse -ihan vaan pari mainitakseni. Kirjoja on löytynyt kaikkiin kasvukausiin ja kaikkiin kasvamattomuuskausiin. Kaislikossa suhisi jo ennen kouluikää, teininä fantasioin taruista ja sormuksista, romantiikan nälkään tuli ahmittua eräs jos toinenkin käsittämätön kartanotarina ja nykyään ne kaikki ovat mitä suurinta nostalgiaa.

4. Maisemat
Niitä on läähätetty lukuisten leffojen kautta, ponikirjojen sivuilta, luontodokkareissa, se pittoreski kivitalo, kalastajakylä, kylätie, hevoshaka, nummimaisema, rantakalliot...

5. Monty Python
Tarvitaanko tähän mitään perusteluja???

6. Murha
Murhat junassa, myrkyllä, nummella, kirjeellä, kuningattaren luvalla, Jerseyssä, kymmeniä kertoja Oxfordissa, joka sunnuntai-ilta.

7. Kartanonherrat
Siis kuka odottaa PRINSSIÄ valkoisella ratsulla - siis kuka? Minä ainakin odottaisin Rochesteria,  Heathcliffia, Darcya...

8. Historia
Kiinnostavaa, brutaalia, kolonialistista - miten suhteellisen pienellä saarella voi sattua ja tapahtua niin paljon?

Kotona - vieraalla maalla

...tai merellä. Tein retken isokariin sohvasurffaaja Davidin kanssa tuossa mennä viikolla. Isokari on kuin olisi jossain ulkomailla - eksoottinen helmi. Ohessa pieni kuvapotpuri retkestä. Davidin uskomatonta matkaa maailman halki ja ääriin voit taasen seurailla hänen blogistaan: Cyclonomas.

Tule kanssani kylpyyn

Bath on nimenä niin osoitteleva, että ehkä Bathissä todellakin pitäisi  mennä kylpyyn. Ostamani bussilippukin vie suoraan Bath Spa Stationille. Mikä kuitenkin on varmaa - on vierailu Jane Austen keskuksessa. Austenin kirjat Northanger Abbey (myös Neito vanhassa linnassa) ja Persuasion (Viisasteleva sydän) sijoittuvat molemmat Bathiin ja kirjojen filmatisointejakin on tehty kaupungissa. Vaikka itse Jane Austen ei Bathista liiemmin piitannut, tuskin annan tämän detaljin pahemmin himmentää matkaani.

Teemasta toimeen

Suorituskeskeisenä ihmisenä treenaan tulevaa reissua varten kuin olympiaurheilija konsanaan. Kisakunnon ajoittaminen juuri syksyyn näyttää viivästyvän, mutta toivon samalla, että  autenttisilla suorituspaikoilla saan vireen vauhtiin. Olisi niin mukava kerrata vähän historiaa, biologiaa, geologiaa, kirjallisuutta, elokuvia, kuvataidetta jne. jne. ja imeä reissusta ydinluita myöden kaikki mahdollinen. Olo on kuin Monty Pythonin hulluissa olympialaisissa.

Tunnen jo nyt syyllisyyttä siitä, etten aio raahata mukanani järkkäriä, vaihto-objektiiveja ja kolmijalkaa. Omatuntoni kolkuttaa myös reissurepun sisällön suhteen. Minimiin riisuttu pikkurinkka ei vedä iltavetimiä, korkkaireita tai muitakaan rientovälineitä sisäänsä. Jämähdänkö siis kolmeksi kuukaudeksi sahaamaan dormimajoitusten ja historiallisten kiviröyhkiöiden välille?

Samalla takaraivossa kolkuttaa vanha viisaus - vain matkalla on merkitystä. Onko tällaisella kultahamsterin lapsella, joka on tottunut pyörimään elämänrattaassa ilman sen kummempaa suuntavaistoa, vielä toivoa?

Oppisinko elämään "tartu hetkeen" tyylillä, jos yrittäisin. Vaatisiko se heittäytymistä, luovuttamista vai aktiivista toimintaa? "Carpe diem" on ehkä maailmanhistorian jäätävin motto, joka (mikäli kaiken maailman nettiprofiileihin on uskominen) toimii ohjenuorana miljoonille ihmisille. Oma mottoni (mikäli henkilöhistoriaani yhtään on tutustunut) on jo vuosia ollut "pumppaa - täällä palaa". Tartu siinä sitten hetkeen, kun kulkee päivästä toiseen selkä menosuuntaan ja yrittää sammuttaa perässä kulkevia Australian puskapaloihin verrattavia päivän polttavia pulmia. Mitä tapahtuu jos käännänkin katseen keulaan?

Ja kyllä...Monty Pythonin pyyntöä noudattaen olen ostanut heidän elokuviaan ja sketsipätkiään - suosittelen samaa sinullekin!

Mulla menolippu on...

Matkaan lähden, matkaan lähden (reilun kuukauden kuluttua). Sen verran kansoitettuna kartoilla, kirjoilla ja broshyyreillä tämä maallisen majani yöllinen leposija on, että parastakin vaihtaa maisemaa.

Suunnittelu on puoli ruokaa matkailussakin, mutta se tuottaa myös tuskaa - mitä jättää pois, jos haluaa nähdä kaiken? Onneksi virtuaalifiilistelystä on tehty helppoa. Monet kaupungit, joissa olen suunnitellut käväiseväni, tuntuvat jo kovin tutuilta. Googlen kartat, videot, kuvat ja bloggareiden matkakertomukset toimivat kuin tuhannen ja yhden yön tarinoiden taikamatto - niiden avulla pääsee matkaan illasta toiseen ja taatusti aamuksi kotiin.

Ensimmäinen kolmannes retkestäni tulee suuntautumaan Lounais-Englantiin ja etenkin sen rantareitille The South West Coast Pathille. Suunnitelmiini kuuluu vierailla muutamissa tapahtumissa, kuten rantahietikolla pelattavassa poolo turnauksessa ja erilaisilla markkinoilla sekä mahdollisimman monissa puutarhoissa ja tietysti pienissä rantakylissä.

Oheisesta videosta saa pikapäivityksen ko. nurkista: