Kävin katsomassa Turun Kaupunginteatterissa näytelmää Kasimir ja Karoline. Näytelmän on kirjoittanut Ödön von Horváth. Horváth kuoli sangen nuorena vuonna 1938 ja ainakin mikäli wikipediaan on uskominen, hän sai todellisen iskun kohtalolta. Horváth oli ikänsä pelännyt kuolevansa salamaan. Ja hän menehtyikin uskomattomalla tavalla myrskyssä irronneen oksan iskuun, Champs-Élyséellä vastapäätä Marigny-teatteria. Sattumaako? Hänen taskustaan löydettiin sikariaski, jonka kylkeen hän oli raapustanut runon:
"And people will say
in far away blue days
It will become clear
What is false and what is true
What is false will perish
Although it rules today.
What is true shall come—
Although it dies today."
(Englanniksi kääntänyt Ian Huish)
Kasimir ja Karolinekin kertoo kohtaloista, kohtaloista elämän vuoristoradalla ja hetken huumasta tai ehkä pikemminkin huurusta. Ympäripäissään työttömäksi jäänyt Kasimir näkeekin elämänsä hetken ajan sangen selvästi. Halusin vain ajaa vuoristoradalla, sanoo Karoline ja hyppää radan kyytiin vielä toiseksi kierrokseksi. Hän on valmis nostamaan kätensä ylös ja tavoittelemaan parempaa tulevaisuutta ja tarttumaan vauhdissa uusiin tilaisuuksiin. Hetket Ocktoberfesteillä tarjoavat kuitenkin vain absurdia karnevaalipeiliä, josta heijastuvat kuvat ovat mittasuhteiltaan vääristyneitä. Mahtava Zeppelin pysäyttää ja luo pitkän varjon juhlakansan ylle. On vasta aamunsarastus, Horváth ei halua herättää vielä hahmojaan, kaikkihan me tiedämme mitä tuo huominen toi tullessaan.
Voiko ihminen välttyä kohtaloltaan?
Turun Kaupunginteatterin sivut
Turkkarin arvostelu kipaleesta
Tässä käsiohjelmassa lisää tietoja Horváthista
Vieras on virta ja vieras on vene,
VastaaPoistaeivät ne unelmies uomia mene.
Ilta on ihmisessä, aamu on outo;
illasta aamuun on ihmisen souto.
Illasta aamuun on yöllistä matkaa;
jos jaksat uskoa, jaksat jatkaa.
Taapäin tuijotat, soudat eteen
outoa venettä outoon veteen.
(Unto Kupiainen)
Keskeneräisiä ajatuksia. Kirjotan ne nyt koska saattaa olla että huomenna se on vaikeampaa.
VastaaPoistaMaailma on järjetön: oktoberfest, vuoristorata, outojen olioiden sirkus. Kasimir on menettänyt työnsä ja sitä hänen itsetuntonsa ei kestä, miehinen itsetunto on hyvin heikoissa kantimissa. Ja Kasimir itseasiassa ajaa Karolinen luotaan. Absurdi maailma voittaa heidät, tuhoaako maailma myös rakkauden?