Toisaalta tekemistähän riittää ja terveyden reistailu on pitänyt huolen siitä, ettei lepääminen edes aiheuta suurempia omantunnon tuskia. Olen tottunut kiireen tuntuun ja jos kiirettä ei ole niin kotikutoisesti olen sellaista kyennyt taikuroimaan ihan omin avuin mitä ihmeellisimmillä projekteilla. Eteisessä odottaa vanha vaatekaappi purkamista ja vähän joka huone pientä päivitystä. Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että kiire ei ole kovin tervettä, eikä kiireellisyys, sen nauttimasta kansansuosiosta ja yleisestä hyväksynnästä huolimatta ole tavoiteltavaa. Pitäisi jotenkin saada laatusana korvaamaan tuota kiirettä ja keskittyä olennaiseen. Päästää irti kaikki-mulle-heti maailmasta ja astua rohkeasti mikä-mikä maahan, osata esittää kysymyksiä ja kuunnella - pysähtyä ja odottaa. Mikä-mikä maassahan aika pysähtyy, joten ei kai sitä kukaan voi varastaakkaan. Pitäisi oppia olemaan läsnä tässä hetkessä.
Muistui sitten mieleeni sanonta, sitä luot - mihin keskityt. Väsäilin fraasista eilisellä taulunkin iltapuhteeksi, ihan vaan muistuttamaan siitä. Tänään päätin selvittää mihin se aika katoaa ja kirjasin kaiken ylös mitä päivän aikana puuhailin. Huomionarvoista on, että jo pelkkä kirjaaminen ohjasi toimintaa, roikuin ainakin kolme kertaa vähemmän netissä kuin normaalisti. Kirjaamisesta aiheutui myös 5 ja puoli sivua sekalaisia toteamuksia ja hajatelmia muistikirjaan. Huippusuoritus ihmiseltä, jolla ei koskaan ole ollut kärsivällisyyttä pitää minkään valtakunnan päiväkirjaa. Ehkäpä jatkan tätä kirjaamista pitempään, ihan vaan selkiyttääkseni itselleni omia toimintatapojani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti