Mä duunaan

Voiko kirjoittaa kirja-arvostelun kirjasta, jota on lukenut 11 sivua? Mä duunaan - joten voi. Ostin Tove Janssonista kertovan pokkarin Ateneumin museokaupasta tänään. Avasin kirjan bussissa kotimatkalla, kun kännyllä surffatessa alkoi akku varoitella. Kirja alussa kolahti eräs kappale sen verran hyvin omaan nilkkaani, että näin parhaakseni laittaa kirja sivuun odottamaan otollisempaa lukuhetkeä.

Tove Janssonin ateljeekodissa oli kaksi sanaa pannassa. Sanat "inspiraatio" ja "luoda" oli korvattu sanoilla "työ" ja "halu". Boel Westin Tove Jansson Sanat, kuvat, elämä - kirja (2007) tiivistää vahvasti ihaillun kirjailijan, taidemaalarin ja kuvittajan työfilosofian aivan ensilehdillä. "Duunaaminen tarkoittaa tekemistä, puuhaamista, idean löytämistä ja sen työstämistä." Ateneumin näyttelyn jälkeen voi todeta, että duunattu on, sen verran laajan horisontin piirsi näyttely Toven elämäntyöstä.

Me duunareita ollaan kaikki, ihan jokainen,  yrittäjät, palkansaajat, työttömät ja taitelijat. Mutta kaikki duunarit ovat erilaisia. Elämähän on yhtä duunaamista, teet ja puuhastelet, saat idean ja työstät sitä tai jätät työstämättä. Haaveilijan ja toteuttajan välillä on kammottava kuilu - haihattelijan ja Tove Janssonin välillä yks Grand Canyon. Meillä kaikilla oppia otettavana tuotteliaasta Tovesta. Ei niin, etteikö duunailuun liittyisi haaveilua ja sopivasti haihatteluakin, mutta tekeminen ja työstäminen ovat duunailun ratkaiseva osuus.

Menestykseen tarvitaan kuitenkin vielä jotain muuta kuin duunailua.Olen nähnyt kymmeniä duunailevia yrittäjiä, jotka raadannasta huolimatta eivät menesty. Olen myös nähny monta ihmistä jotka menestyvät, vaikka eivät sen pahemmin duunailisikaan. Toven varhaiseen ex librikseen oli kirjattu kaksi sanaa, joista toinen ei kuitenkaan ollut menestys - vaan  rakkaus. Työ ja rakkaus - SIKSI ajattelin lukea kirjan myös sivusta 12 eteenpäin.