Heräämisiä

Pihasoran keskeltä

Tsirp, tsirp... Tänään se sitten koitti, kevät nimittäin - ainakin meidän pihalla. 1/8 osa pihasta on, silmämääräisten arvioiden perusteella, ilmestynyt lumipeitteen alta ja kevätpuuhat pääsivät käyntiin. Sisäkukkien suhteen olen itse langettanut itselleni toistaiseksi voimassa olevan kukkienpitokiellon. Pihalla ne penteleet kuitenkin rehottavat olosuhteista (ja hoidostani) huolimatta aivan avoimesti.

...ponnistaa pienetkin

Olen mukana Uudenkaupungin Kukkamessujen järjestelyissä, joten kukat pysyvät aktiivisesti mielessä vähän pakostakin. Onneksi, siis kukkien ja etenkin messuvieraiden, vastaan lähinnä paperi- ja bittikukista ;D.

Hortonominen esteetikon sydämeni heräsi tänään ruususenunestaan, kun näin tänään nämä kuvassa esiintyvät pikkiriikkiset tulevaisuudentoivot. Herkkyydessä on vahvuutta.

Yrttipuutarhan kunnostaminen vaatii myös vahvuutta, jota toivon nyt keväällä löytyvät. Mikään ei ole mukavampaa kuin kesällä poimia tuoreet yritit suoraan pellolta ja piharuukuista. Tarhan aita näytti tänään vielä sangen lohduttomalta ja kuva siitä mustavalkoiselta. Porttikin oli pudonnut saranoiltaan. Nyt täytyy pistää mietintään minkä värisen maalin tuo kaalimaanvartija saa pintaansa. Valkoinen olisi varma valinta, mutta myös vähän tylsä - ehdotuksia?

Kaivoin esille myös ruukut lempiyrteilleni, ihastelin silmuja pihapensaissa ja kasvunalkuja kukkapenkeissä. Patiolla oli lähes parikymmentä astetta lämmintä!