Ne kaikki elämäni uudet aamut

Siinä vaiheessa kun flunssaa pukkaa, on oksettava olo ja kämppä sekaisin, biologinen vaisto ohjaa heittäytymään siipirikkona sohvalle ja keksimään muuta puuhaa kuin vaatteiden viikkaus hyllylle tai villakoirien rankkurointi.

Rohkeasti päätin tarttua tablettiin ja purkaa reissukuvat vihdoin  kovalevylle. Tietoteknisten haasteiden edessä jouduin nöyrtymään tikkutekniikkaan ja siirtämään kuvat kansio kerrallaan turvaan.

Matkakuume yllätti influenssan heikentämän vastustuskykyni ja huomasin kaipaavani elämääni sitä yksinkertaisuutta, joka syksyisellä matkallani hallitsi. Yksi reppu, yhteen pesukoneeseen mahtuva määrä pyykkiä, selkeä päivärytmi, ulkoilma, retkieväät ja aikainen nukkumaanmeno ovat vain haaleita muistoja tässä vaiheessa, kun kevään työsarka alkaa sähköistää arjen lisäksi niskajumituksesta kärsivää kallonpohjaa.

Miksi urauduin kotona vanhoille raiteille? Miksi ihminen kerää turhaa tavaraa ympärilleen, turruttaa aivojaan tv-roskalla ja juutuubivideoilla, mättää ähkyyn saakka lounaaksi lähikaupan muovipussilla kalastettuja hiilareita ja herättää itsensä energiajuomalla? Tiedän pystyväni parempaan ja tiedän, että se yksinkertaisempi elämä olisi paljon tyydyttävämpää...Mutta mutta, on paljon helpompaa luoda monimutkainen silmiä särkevä sotku, kuin esteettinen, funktionaalinen ja selkeälinjainen kokonaisuus.

Miksi arkeni muodostuu yhdeksi - koko elämän kokoiseksi - sijaistoiminnaksi? Miksi poltan ihanteitani pohjaan ja yritän kaapia hiiltyneitä jäännöksiä lohturuuaksi matkakuvia selailemalla? Toisaalta moni asia on muuttunut; tunnen rajani paremmin, huomaan että elämäni ihmiset ovat minulle entistä tärkeämpiä ja osaan joskus pysähtyä nauttimaan meneillään olevasta hetkestä. Näenkö siis toivonkipinän, aamun sarastuksen, uuden sellaisen...

Tähän postaukseen sopii hyvin pieni inspiraatiopotpuri uusista aamuista:

Dartmoorin nummilla

Torquay

Lizard Point

St. Michael's Mount

Portland