Rimakauhua ja Rakkautta

ARRGGG... mitä tapahtuu, kun on aikaa kuukausi reissuun? Mitä tapahtuu, kun sisko kantaa kierrätyskeskuksesta n. kuuden vuoden Matkaopas -lehdet? Mitä tapahtuu kun on selannut niistä kolmasosan - RIMAKAUHU! Ensimmäinen kuukausi reissusta on mukavasti plakkarissa, Cornwall-Devon alue on täynnä toinen toistaan hauskempaa katsottavaa, pikkukyliä - kaupunkeja, patikointireittejä, historiaa jne. Seuraavat kaksi kuukautta tuottavatkin paljon enemmän tuskaa. Mutta ehkä tuskan syy selviäisi helpommin, jos kerron tarinan aivan alusta saakka.

Hamsterinpyörään kyllästyneenä ajattelin kerran repäistä kunnollisen irtioton ja viime kesänä päätin, että vuoden päästä sen teen - lähden reissuun. Alkuperäisessä fantasiassa matkaisin lähes vuoden, viettäen kolmanneksen Euroopassa, kolmanneksen Pohjois-Amerikassa ja viimeiset n. kolme kuukautta Oseaniassa. Jossain vuoden varrella reissuun varattu aika kuitenkin supistui kolmannekseen ja suuruudenhulluna ajattelin tyhjiöpakata unelmamatkani siihen - vähän kuin Maailman ympäri 90 päivässä. Todistelin itselleni, että kyllä sitä nyt ehtii, kun viettää aina pari viikkoa yhdessä paikassa. Lentojen hinnatkaan eivät pöyristyttäneet. Elin tässä vakuumiharhassa usean kuukauden ajan, tsekkailin kohteita ja pyöritin lentoreittejä.

 Tänä keväänä havahduin siihen, että ehkäpä ajatus ei sittenkään ollut kovin hedelmällinen, vaikka sen suuremmat pöpöt eivät hapettomassa matkasuunnitelmassa vielä pesineetkään. Järjestin itselleni sellaisen pienen kuivaleirin, viisi päivää Lontoossa ja Edinburgissa. Testailin lomakuntoa ja sitkeyttä ravaamalla kukkamessuilla, puutarhoissa, pakollisissa nähtävyyksissä ja kämppäämällä dormimajoituksissa. Huhhuh, vaikka fiilis oli reissun jälkeen hyvä, oli harjoitus tehnyt tehtävänsä ja kotiin tultuani vedin ruksit yli Amerikan ja alkumatkan Englanti/Ranska -osuus koki kastraation. Jäin kellumaan Cornwallin, Austraalian ja Uuden-Seelannin varaan.

 Mutta kuten usein - elämällä on varallemme yllätyksiä. Oikeassa paikassa, oikeaan aikaan kohdatut ihmiset ja lausutut sanat voivat keikuttaa venettä ja saada aikaan jopa myrskyn vesilasissa. Kysyin samaa kysymystä uudelleen, miksi vaihtaisin nykyisen oravanpyörän toiseen samanlaiseen? Kiireessä juokseminen vain siirtyisi uuteen ympäristöön ja MIHIN minulla oli kiire. Miksi osallistuisin olympialaisiin, kun kyvyt eivät tulisi ehkä riittämään maaliin edes piirikisoissa?

Olen tehnyt päätöksen ja jään tulevaksi kolmeksi kuukaudeksi Eurooppaan (tai lähes). Mutta en enää halua stressata siitä, että mihin olen menossa tai milloin. Englannin jälkeen siirryn takaisin mantereelle ja reissaan sitten minne lystään. Vaihtoehdoista tuskin tulee pula. Ehkäpä kiersin sittenkin maapallon, olo on ainakin sellainen, ja päädyin lopulta lähtöruutuun. Valloitan maailmani vähän hitaammin, katson mihin virta vie, Carpe diem ;D., vai miten se menikään. Ehkä se ei olekaan sen huonompi sanonta. Ai, niin missä se Rakkaus -osio on tästä tekstistä? Niinpä - kertokaas se minullekin!